Keijärveltä Toivakkaan osa 3: Erkkilänmaan mysteeri - Heta Erkintytär

Kannattaa lukea taustalle postaukseni ”Vanha tarinaToivakasta”

Erkkilänmaaksi kutsutaan Toivakan perämetsässä olevaa vanhan metsämökin aluetta. Se on perimätiedon mukaan aikoinaan rakennettu piilopirtiksi, jonne talon väki pakeni sotaa. Siellä asui vuodesta 1853 lähtien muuan  Erkki Erkinpoika perheineen. Heitä kutsuttiin ”erkkilääsiksi”, ja siitä ”Erkkilänmaa” on saanut nimensä.

Erkki Kondrad Erkinpoika (ei siis Juudaanpoika kuten Harjankylän kyläkirjassa mainitaan) syntyi Harjun kappeliseurakunnassa, Lielahden kylän Tanhuanpään torpassa 1.2.1823. Isä oli torppari Erkki Jaakonpoika ja äiti Maria Matintytär. Erkki Erkinpoika asui lapsuutensa Pohtolan talossa/ torpassa ainoastaan parin kilometrin päässä Keijärven kylästä, josta Toivakkaan näyttää tulleen paljon porukkaa ja sukuun geenejä.

Myös Erkki Erkinpoika päätyi Toivakkaan. Hän muutti 16-vuotiaana Ylöjärveltä Kauhajoen Toivakkaan 8.7.1839. Silloinen Toivakan isäntä Matti Matinpoika oli myös syntyjään keijärveläinen.

Erkki Erkinpoika oli aluksi Kauhajoelle tultuaan Toivakan talossa renkinä muuttaen myöhemmin  Kurikkaan, jossa avioitui Briitta Leena Juhontyttären kanssa.

Erkki Erkinpoika palasi perheineen takaisin Toivakkaan, Kauhajoen srk:n muuttokirjan mukaan 14.11.1853, yhdessä vaimonsa Briittan ja lastensa Annan, Johanin ja Níkodemuksen kanssa. Perhe mainitaan myöhemmissä rippikirjoissa Toivakan yhteydessä. He asuivat syrjäistä metsämökkiä perämetsässä. On oletettavaa, että Erkki Erkinpoika työskenteli palkollisena Toivakassa. Elettiin Matti-isännän viimeisiä isäntävuosia ja Aapelin tulevia isännän aikoja. Hirmuiset nälkävuodet 1867-68 olivat edessäpäin. Lapsia Erkki Erkinpojalle ja Briittalle syntyi kirjojen mukaan viisi. Äiti Briitta kuoli pilkkukuumeeseen 48-vuotiaana suuren nälänhädän aikana vuonna 1868 nuorimman lapsen Hetan ollessa 7-vuotias.

Metsämökki. Kuvituskuva Museoviraston kokoelmasta Finna.Fi

Mysteeri: Heta

Nuorin lapsista oli Heta Helena s. 13.3.1861. Harjankylän kyläkirjassa on Aatos Rinta-Kosken kirjoittama tarina Heta-tytön katoamisesta 11-vuotiaana vuonna 1872. Syyksi mainitaan isän uhkaus piiskaamisesta Hetan tuoman jauhoastian kaaduttua maahan. Tyttöä etsittiin perimätiedon mukaan isolla joukolla lähialueen metsistä, mutta häntä ei löydetty.

Mihin Heta meni, joutui, päätyi ?

Kauhajoen seurakunnan muuttokirja kertoo Heta Helena Erkintyttären muuttaneen Uuteenkaupunkiin 28.8.1872. Uudenkaupungin muuttokirjaan on puolestaan ja yhdenmukaisesti kirjattu 1.9.1872 kaupunkiseurakuntaan muuttaneeksi Heta Helena Erkintytär Heiniharju Kauhajoelta. Heiniharju-nimi esiintyy muissakin yhteyksissä ”erkkilääsistä” puhuttaessa.

Heta muutti Kauhajoelta Uuteenkaupunkiin 11-vuotiaana ja kirjattiin kirkonkirjoihin virallisesti muuttaneeksi. Perimätiedon mukaan tyttö kuitenkin katosi, häntä etsittiin eikä löydetty. Mitä tapahtui – miten 11-vuotias tyttö metsämökistä päätyy Uuteenkaupunkiin ? Tie- ja kulkuyhteydet olivat olemattomat. Muuttaneiden luetteloissa ei mainita muita henkilöitä samoille päivämäärille. Hyppäsikö hän ohikulkijan kyytiin kotoa karatessaan, vai antoiko isä hänet jonkun matkaan kun ei enää ehkä pystynyt lastaan hoitamaan ? Katosiko Heta todella vai väitettiinkö kadonneeksi ?

Tarina tietenkin jatkuu. Uudessakaupungissa Heta Erkintytär mainitaan olleen piikana Södermanin talossa vuosina 1872-1879. Sen jälkeen hän siirtyi 18-vuotiaana piiaksi Erikssonin taloon. Säädyksi kirjattiin ”itsellinen nainen”.

Uusikaupunki on satamakaupunki, joten siellä kulki paljon väkeä ja monenlaista kulkijaa. Heta tutustui preussilaiseen ”musikanttiin” ja lähti hänen matkaansa. Muusikot olivat silloin(kin) levottomia kulkijoita.

Heta vihittiin 26-vuotiaana 29.3.1887 preussilaisen muusikon Albert Bauermeisterin kanssa. Vihkiminen tapahtui Pietarin Pyhän Marian suomenkielisessä seurakunnassa. Voi kuvitella, että musikantti-mies oli Pietarissa keikalla ja Heta hänen matkassaan. Päättivät sitten käydä vihillä. Hetan kirjat olivat edelleenkin Uudessakaupungissa. Uudenkaupungin Vihityt-kirjassa on Turun Tuomiokapitulin vahvistus vihkimisestä. Siitä on myös kirjaus pietarilaisen seurakunnan luettelossa.

Merintä vihkimisen vahvistamisesta Uudenkaupungin Vihityt-kirjassa v1887

Heta katoaa arkistoista yli kymmeneksi vuodeksi. Tai, ei ehkä katoa, mutta jälkiä en ole vielä löytänyt.

Seuraava merkintä löytyy vuodelta 1900. Norjan kansallisarkiston digitaalisesta arkistosta löytyy tieto, jonka mukaan Heta Bauermeister, säätynään muusikon vaimo, muutti Kristianian kaupunkiin Norjaan 3.12.1900. Arkistolähde ei kerro muuttiko Albert myös ja oliko heillä lapsia. Siihen loppuu helppo arkistojen nuuskiminen Hetan osalta.

Mutta – tarinahan jatkuu yhä. Harjankylän kyläkirjassa julkaistussa tarinassa kerrotaan Toivakkaan tulleen kymmeniä vuosia Hetan katoamisen jälkeen arvokkaasti pukeutunut nainen pyytäen yösijaa. Hän oli emännälle todennut olevansa norjalainen. Aamulla vieras oli kadonnut. Hänen todettiin kulkeneen useita kilometrejä paikalle, jossa ”erkkilääsen” mökki oli aikoinaan sijainnut. Nainen poimi kassiinsa kukkia vanhan metsämökin raunioilta. Pian hän katosi, eikä hänestä sen jälkeen kuultu mitään.

Naisen arveltiin olleen aikoja sitten kadonnut Heta, joka palasi katsomaan synnyinpaikkaansa. Ajankohta lienee 1900-1920 välillä. Toivakan isäntinä olivat tuolloin Aapeli Toivakka ja Jaakko Antila. Arkistolähteiden perusteella tämä ”norjalainen” arvokas nainen on todellakin saattanut olla Heta. Kauas kulki syrjäisen, köyhän metsämökin 11-vuotias lapsi. Kävi Pietarissa ja muutti myöhemmin Norjaan preussilaisen muusikon rouvana.