Maria Serafiina Matintytär Toivakka

Maria Serafiina

Maria Serafiina Toivakka (s. 16.11.1835) oli toinen Matti Matinpojan ja Susanna Heikintytär Toivakan tyttäristä. Toivakkaan ilmaantui vävyksi ja Marian mieheksi Aapeli (Abel) Matinpoika Köykkä (s. 15.12.1834). Aapelin Toivakkaan tulemisesta on paljon tarinoita. Eino Heikki Toivakka on laatinut aikoinaan Aapeli Toivakan elämänkerran. Siitä enemmän myöhemmin.

Aapeli Toivakalla oli harvinainen taito tuohon aikaan: hän osasi lukea, kirjoittaa ja laskea. Aapelilta onkin jäänyt paljon jäämistöä, kirjeitä, muistiinpanoja, kirjanpitomerkintöjä, puheita ja muistelmia. Aapelin muistiinpanot auttavat käsittämään tuon ajan arkea ja elämän kovuutta.

Aapeli kirjoittaa oman perheensä alkuvaiheista seuraavasti (suluissa lisätyt kommentit):

Matti Tuomaan poika Köykän (Aapelin isä) 1nen vaimo: Ulriika Mikin tytär Luopajärvi syntynyt 12/8 1813. Wihiitty 25/7 1830 16 wuoren 11 kuun 13 päiwän ikäisenä, jossa awijoliitossa eli 6 wuotta 3 kuukautta 4 päiwää. Synnytti 2 poikaa 1 tyttären. 23 wuoren 8 kuun 17 päiwän ikäisenä waipui  kuoloon Köykällä 29/10 1836.

Jäin äitistäni orwoksi 1 wuore 10 kuun 14 päiwän ikäisenä Isäni äitin (Susanna Johanneksentytär s. Petäys) kaswatettavaksi. ... Elokuun 4 pwänä 1906. Aapel Toiwakka, syntynyt Köykkä.

Maria Serafiinan ja Aapeli Matinpojan häitä vietettiin Toivakassa 18.8.1855, vaikka alla lukeekin 18.9. Aapeli on kuvannut muistiinpanoissaan ilmeisen vaatimattomissa merkeissä pidettyjä häitään:

20 wuoden 8 kuukauden 3 päivän ikäisenä minua wihittiin Kristilliseen awijoliittoon Marjaserafia Toiwakan kanssa wuonna 1855 syyskuun 18 päiwänä. Kumpikin meistä oli wanhoissa omissa vaatteissaan, mitään Morsius kaunistusta, waan ainoastaan sormus joka awioliiton merkkinä on kannettawa.

Kyllä minulle näytettiin toisen wäwyn kihloja (ilmeisesti Gaisa Sofia Toivakan miehen), joita oli 3me sormusta ja 18 Ruplan silkki saalit y:m:m: waan me yhteisesti päätimme sellaiset ylellisyydeksi, ja jumalan lahjain wäärin käyttämiseksi.

Maria Serafiina ja Aapeli saivat kahdeksan lasta. Heistä kuusi kuoli joko vastasyntyneinä tai alle kahden vuoden ikäisenä. Elämä oli kovaa. Maria itsekin eli ilmeisen raskaan elämän sairastellen ja kuollen 45 vuotiaana. Kauhajoen kirkon vieressä olevassa koruttomassa rautaristissä lukeekin: "Tässä lepää 6den lapsensa kansa talon emäntä Maria Matintytär Toivakka".

Maria Serafia Matintytär Toivakka 1835-1881

Maria Serafia Matintytär Toivakan ja Aapeli Matinpoika Köykän lapset:

Mathias Toivakka, s. 12.10.1856, k. 11.10.1857

Matts Toivakka, Kokko, s. 20.9.1858, k. 17.3.1944

Jakob Toivakka, 29.1.1861, k. 24.9.1862

Susanna Ulriika Toivakka, Antila, s. 4.5.1863, k. 2.8.1947

Maria Aurora Toivakka, s. 12.10.1866, k. 21.5.1867

Emanuel Toivakka, s. 24.2.1869, k. 1.3.1869

Kahden muun lapsen nimet ja syntymäajat eivät ole tiedossa - kuolivatko jo syntyessään ?

Aapeli kirjoittaa muistiinpanoissaan 29.12.1898 edesmennestä vaimostaan: 

Marja Serafija Matin tytär Toiwakka syntynyt 16.11.1835. Wihittiin kristilliseen Awijoliittoon 18.8.1855 19 wuoden 9 kuukauden 2 päiwän ikäisenä, jossa Awijoliitossa hän eli 26 wuotta 8 päiwää, ja synnytti: 6si poikaa ja 2si tytärtä, joista jo äitin eläis on kuollut 5 poikaa ja 1si tyttö. 12 wuotisen 6 kuukautisen sairauden kuluttua uskossa wapahtajaansa waipui kuoloon: 45 wuoden 9 kuukauden 10 päiwän ikäisenä Toiwakassa Elokuun 26 päiwänä 1881.

Aapeli Toivakka kirjoitti ahkerasti puheita ja auttoi muutenkin kirjoitustaidottomia kirjeiden kirjoittamisessa. Lähettämänsä kirjeet hän kopioi papereihinsa.

Seuraava muistiinpano on ilmeisesti kopio joko hautajaiskutsusta tai puheesta. Kyseessä on pienen lapsen kuolema - mutta kuka on kyseessä ja mikä on ajankohta ? Kirkonkirjoista ei löydy merkintää, että hän olisi Marian ja Aapelin lapsi.

Ehkä jo mustasta sinetistä arwaatte asijan aiwan sanomata.

On Herra hyväksinähnyt pitkällisen sairauden kautta pois kutsua tästä murheen laaksosta meidän pienokaisen poikamme Aleksanterin. Eilen illalla kello 5-si oli se Kowa hetki eli paremmin sanottu se iloinen hetki jolloin hänen tuskansa sai lopun. Sillä wähäinkin Lasten täytyy kantaa Kristuksen kuormaa ja katkaista kuoleman nuoran.

Suomessa nähtiin suurta nälkää vuosina 1865-1868. Talvet olivat ankaria ja kesät kylmiä, eikä satoa saatu. Ihmisiä kuoli laajasti nälkään ja sairauksiin. Vuosina 1866-88 arvioidaan 8% Suomen väestöstä kuolleen nälkään.